Avainsanat
book article, Lewi Pethrus, Lewis resa, Per Olof Enquist, religion, Sven Lidman
Per Olof Enquist: Matkamies. Alkuteos Lewis resa (Ruotsi 2001). Suom. Antero Tiusanen. Gummerus 2003. 630 s.
Ruotsalainen menestyskirjailija Per Olov Enquist (s. 1934) julkaisi vuonna 2001 kohutun romaanin Ruotsin helluntailiikkeen perustajasta Lewi Pethruksesta (1884–1974). Puolifiktiivinen Lewis resa saavutti Ruotsissa laajan huomion: teosta myytiin nopeasti 100 000 kappaletta. Teos ilmestyi suomeksi nimellä Matkamies vuonna 2003 Gummeruksen kustantamana.
Matkamies on jylhä monumentti ruotsalaisen helluntailiikkeen perustajien muistolle. Teoksesta käyvät hyvin ilmi pohjoismaisen helluntailiikkeen syntyvaiheet ja tausta. Pethruksen lisäksi kirjan päähenkilöksi kohoaa kirjailija Sven Lidman (1882–1960), joka toimi pitkään seurakuntatyössä Pethruksen työtoverina.
1900-luvun alussa lähinnä Ruotsin baptistiyhteisön piirissä syntynyt epäyhtenäinen karismaattinen liike alkoi vähitellen vuosikymmenien kuluessa saada organisoidumpaa muotoa. Helluntailiike henkilöityi Ruotsissa alusta asti juuri Pethrukseen. Hänen vaikutuksensa ulottui paitsi helluntailiikkeen kaikille toiminta-aloille myös laajalti yhteiskunnalliseen kehitykseen Ruotsissa. Pethrus painoi lähtemättömiä jälkiä myös Suomen helluntailiikkeeseen.
Ruotsalaiskirjailija kutoo yhteen Pethruksen ja Lidmanin elämänlangat kiintoisalla tavalla. Runoilijana kuuluisuuteen nousseesta Lidmanista tuli helluntaipastori 1921. Hän julisti Pethruksen kanssa rinta rinnan vuosikymmeniä.
II maailmansodan jälkeen Lidman ja monet muut johtavat helluntailaiset irtautuivat Pethruksesta. Helluntaiseurakuntien itsenäisyyden näennäisyydestä kertoo se, että Pethrus oli käytännössä Ruotsin helluntailiikkeen ehdoton yksinvaltias. Hänen sanansa painoi eniten kaikkialla.
Tästä esimerkkinä on päivälehti Dagen, jonka Pethrus perusti 1940-luvulla vastoin Tukholman Filadelfian vanhimmiston mielipidettä. Vaikka poliittiset kiistat veivät herätyssaarnaajan ja sielunhoitajan mennessään, Pethruksen asema helluntailiikkeessä säilyi vankkumattomana.
Työläispastori
Lewi Pethrus oli alusta asti mukana muun muassa Ruotsin kristillisdemokraattien toiminnassa. Kun Matkamiehessä Pethruksen fiktiivinen ystävä Efraim Markström toteaa tälle, että hänestä olisi voinut tulla oiva sosiaalidemokraattinen poliitikko, Pethrus vastaa ykskantaan:
– Ei sosiaalidemokratian piirissä ole sijaa minun kaltaiselleni.
Kun Pethrus aloitti Tukholmassa seurakuntatyön 1910, kaupungin työläisperheistä puolet oli yksinhuoltajaperheitä. Köyhyys ja lapsikuolleisuus olivat tuolloin Euroopan korkeimpia. Proletariaatin hätätila vei nuorta seurakuntapastoria milloin ruokkimaan asunnottomia miehiä, milloin toimimaan näiden asuntolan portsarina.
Enquist kuvaa uskonnollisia kokemuksia samaan tapaan ruumiin kautta kuin Mika Waltari (1908–1979) klassikkoromaaneissaan Valtakunnan salaisuus tai Turms kuolematon. Missä ihmiset joutuivat hurmoksiin Hengen koskettamina, siellä Waltarin mukaan romanttiset jännitteet olivat aina voimakkaita.
Enquistin näkemys helluntailaisten “pälpättäjien“ kokouksista viittaa selvästi samaan suuntaan; joskin hänelle uskon ulottuvuus on auennut selvemmin ja pidemmälle kuin suomalaiskirjailijalla. Jumalakin saa puheenvuoron muutaman kerran.
Helluntailaissuvun vesana Enquistilla oli suora yhteys Pethruksen perustamaan herätysliikkeeseen, vaikka hän oli aikuisena vieraantunut siitä. Enquist kohtelee bestsellerissään niin Pethrusta kuin Lidmania hyvin sympaattisesti näiden ristiriitaisista luonteista huolimatta.