Avainsanat
book review, elämäkerrat, kustantajaelämäkerrat, Leena Majander-Reenpää, Otava, Virke
Leena Majander-Reenpää: Kirjatyttö. Kustantajaelämää. Siltala 2021. 495 s.
LEENA MAJANDER-REENPÄÄ (s. 1956) on pitkän linjan kirja-ihminen, joka on tehnyt pitkän päivätyön kirjallisuuden moniottelijana. Mukaan tempaava muistelmateos Kirjatyttö on ensimmäinen suomalaisen naiskustantajan omaelämäkerta.
Kustantaminen on ollut Majander-Reenpäälle henki ja elämä. Se käy monin tavoin ilmi Kirjatytöstä. Teos tuo havainnollisesti esille paitsi kirjallisuusinstituution reunaehtoja, myös kustantajan arkityötä kustannussopimuksesta valmiin kirjan makulointiin saakka. Kirjan tekemisen tekniikat tulevat esille havainnollisesti.
Nuoren Leena Majanderin hyvin alkanut ura Otavassa tyssäsi petettyyn lupaukseen 1986. Luvattua markkinointipäällikön tointa ei sitten tullutkaan äitiyslomalta palanneelle kauppatieteen maisterille.
Tulistunut kirjatyttö lähti saman tien töihin Weilin+Göösille. Sieltä hän palasi jonkin vuoden päästä takaisin Otavaan paljon isompiin saappaisiin.
KIRJOITTAJA on tehnyt kirjakustannusalalla sellaisen uran, että harvoin tapaa. Hän on toiminut vuosikymmeniä kirjankustantajana, markkinoinnissa, alan yhteistyöelimissä ja erilaisten alan yhteistyöprojektien (mm. Finlandia-palkinnon) synnyttäjänä.
Yksinäisenä naisena miehisellä alalla on tullut monenlaisia ylimääräisiä paineita. Niitä elämäkerturi avaa avoimesti ja jopa hauskasti.
Myös Reenpään kustantajasuvun värikkäitä persoonia Majander-Reenpää tuo esille hyvin kiinnostavasti. Päähuomio keskittyy aviomiehen Antti Reenpään (s. 1957) lisäksi appiukko Olli Reenpäähän (s. 1934), joka toimi pitkään Otavan toimitusjohtajana.
Kustantajan täytyy ennen kaikkea osata sanoa ei. Yhtä kieltäytymistä Majander-Reenpää harmitteli pitkään. Kun hän kieltäytyi Harry Potterin julkaisemisesta, tämä kultakaivos meni sitten Tammelle.
Majander-Reenpää esittelee useita ihmisiä, joilta on joko saanut paljon, oppinut hurjasti tai joita on oppinut kunnioittamaan ylitse muiden. Useimmat ihailun kohteista ovat olleet menestyneitä naisia: esimerkiksi Elisabeth Rehn, Kirsi Kunnas, Lenita Airisto.
Myös edesmennyt kouluneuvos, äidinkielen opettaja Kirsti Mäkinen (1939–2016) saa Majander-Reenpäältä sanasen:
”Ajattelen sinua öisin, peräänantamaton kulttuuriaktivisti Kirsti Mäkinen, Suomalaisen yhteiskoulun lahjakkuuksien paimentaja. Sinä ehdotit suorasanaista, nykykielistä ja tarinallista Kalevalaa, joka puhuisi suoraan lapsille. Kaksi kustantajaa oli jo antanut ajatukselle pakit, mutta Otavan linjaan lasten Kalevala sopi.” (s. 268)
LEENA MAJANDER-REENPÄÄ on aina ollut kiinnostunut ihmisten lukemisesta. Siksi hän toivoo painetun kirjan elävän vielä pitkään, äänikirjojen suuresta suosiosta huolimatta.
Kirjoittaja esittelee vuolaasti paitsi elämänsä aikana lukemiaan kirjoja, myös kirjailijoita niiden takaa. Hän veikkaa seuraavaksi suomalaiseksi Nobel-voittajaksi Olli Jalosta.
Hyvällä kielellä kirjoitetun Kirjatytön teksti on täynnä merkityksiä. Lauseet ovat niin tiiviitä, että niitä on luettava hyvin keskittyneesti.
Majander-Reenpää jättäytyi pois työelämästä neljä vuotta sitten sairastuttuaan syöpään. Tämänkin taistelun kirjoittaja kokoaa teoksen loppupuolelle.
Kirjatytön on muuten kustantanut kirjailijan luokkatoveri Touko Siltala.
VETUS Et NOVA 