Marko Hautala sepittää kauhunovelleissaan kummituksia ja kuolemanvaaroja

Avainsanat

kauhuromantiikka, Marko Hautala, novellit, suomalainen kaunokirjallisuus, Tähtivaeltaja

Kauhun ammattilaiset Marko ja Tiina Hautala Espoon Finnconissa heinäkuussa 2022. Kuva: Jari Hiltunen

Marko Hautala: Kuolleiden valssi. Tammi 2022. 229 s.

”HE OLIVAT katsoneet kuvaruutua ja tunteneet, että huudossa ja veressä ja rusentuvissa luissa oli piiloviesti. Kuiskaus. Aivan kuin joku olisi hetken puhunut totta.” (s. 14)

Vaasalaiskirjailija Marko Hautalan (s. 1973) tammikuussa 2022 ilmestynyt Kuolleiden valssi on kirjailijan ensimmäinen novellikokoelma. Kokoelmassa on kymmenen tarinaa.

Kirjailijan tavaramerkiksi on noussut psykologinen kauhukerronta. Sen efekteihin perustuu myös Hautalan novellien voima.   

Hiippareita, radiopsykologeja, turisteja, yksinäisiä kulkijoita. Avausnovellissa ”Pitkä kuuma kesä” nuori pariskunta törmää automatkalla omituisiin, murhanhimoisiin hiippareihin. Seuraa sarja mieletöntä väkivaltaa, joka tuo mieleen nuorena katsottuja TV-sarjoja.

”Saurin hiljaisuus”-novellissa on mukana oikea henkilö, radiopsykologi Pekka Sauri. Tämän vetämää yöllistä radio talk show’ta avustaa Eemil, jonka korvin seurataan psykologin karmaisevaa puhelinkeskustelua omituisen soittajan kanssa.

”Maanalainen Niili” vie suomalaisturistit kosketuksiin muinaisen muumion kanssa Egyptin-matkalla.  ”Loki”-novellissa taas kuollut koira palaa omistajansa luokse kummituksena.

Kuoleman mahdollisuus ja pelko ovat Hautalalle tärkeitä kuvauskohteita. Kuoleman lähestyessä nurkan takana novellihenkilöiden kauhu kasvaa toiseen potenssiin.

”Morsionsalmi”-novellissa maahanmuuttajamies raivaa kesäpaikan rantakaislikkoa, kunnes tapahtuu jotain selittämätöntä ja hän joutuu kuolemanvaaraan.

Kirjailija kunnioittaa lajityypin vanhoja klassikoita. Maagista realismia sävyttää toisinaan esimerkiksi muinaisislantilainen mytologia, kuten ”Teurastajan paradigma”-novellissa. ”Maanalainen Niili” on taas pesunkestävä viktoriaanisen ajan muumiotarina.

TYKKÄSIN Hautalan novellien tyylistä ja kielestä. Kirjailija viljelee paljon kiintoisia yksityiskohtia ja novelleista löytyy myös puhuttelevia kerroksia.

Kertomukset ovat keskenään myös verraten erilaisia. Kuolleiden valssi osoittaa Hautalan kirjailijana osaavan käsitellä varsin laajaa skaalaa aihepiirejä, miljöitä ja henkilöitä. Myös rakenne vaihtelee. Yksi novelleista on pelkkä twiittien ketju.

Parisuhde monine kipupisteineen on Hautalalle tärkeä kuvauskohde. Novellissa ”Varpaissa” keski-ikäinen suomalaismies jättää perheensä parikymppisen tytön vuoksi ja lähtee tämän kanssa vaellusretkelle Etelä-Ranskaan. Siellä ei kaikki tietenkään mene ihan putkeen.  

20 vuotta kirjoittanut Marko Hautala on Suomen tunnetuimpia kauhukirjailijoita, joka on saanut lukijoita myös ulkomailta. Kirjailijan romaaneja on käännetty muun muassa englanniksi, saksaksi ja italiaksi.

Tuija Takalan metsäiset tarinat sisälsivät hioutunutta runokieltä

Avainsanat

book review, maaginen realismi, metsä, novellit, suomalainen kaunokirjallisuus, Tuija Takala, Virke

Tuija Takala: Niin metsä vastaa. Novelleja. Avain 2021. 106 s.

SUOMEN KIELEN opettajan ja selkokirjailijan Tuija Takalan kertomuskokoelma Niin metsä vastaa sisältää 13 selkokielistä novellia. Monimuotoisissa teksteissä on mukana jopa sähköpostiviestejä.

Novelleissa metsällä on tärkeä rooli paitsi miljöönä, myös myyttisenä salaperäisten voimien pesäpaikkana. ”Kotona on joskus yksinäinen olo, metsässä ei koskaan” (s. 8). Metsässä vastaan voi kävellä yllättäviä kulkijoita, sellaisiakin, joihin ihminen ei haluaisi törmätä.

Myös maaginen realismi sävyttää Takalan novelleja. Tekstit vaikuttavat ensin runoilta, mutta runolle tyypillisiä aukkokohtia ei sitten löydykään. Rivit ovat lukemisen helpottamiseksi lyhyet kuin sanomalehtitekstissä.

Takalan novellihenkilöt ovat usein hiljaisia, itseensä kääntyneitä ja sosiaalisissa suhteissaan pidättyväisiä. Avausnovellissa ”Hirveä hetki” pieni ja ujo nainen löytää metsästä paikan, jossa häntä ei pelota lainkaan ja jossa on tilaa hengittää. Joskus metsäretkeen menee viisi minuuttia, joskus koko päivä. Nainen ihmettelee, miksi muut ihmiset eivät sinne eksy edes vahingossa.

Sitten eräänä päivänä nainen huomaa katsovansa silmästä silmään hirvilaumaa ja joutuu vastaavan pelon valtaan kuin ihmisten keskellä.

”Treffit”-novellissa poika etsii netistä naista, joka voisi harkita yhteiseloa rehellisen, luonnossa liikkuvan ja hyvää ruokaa rakastavan miehen kanssa. Hän löytää naisen, jolle kaikki nämä ovat tärkeitä. Mutta tutustuminen tuottaa naiselle pettymyksen. Mies ei olekaan puhunut totta. Mitäs nyt eteen?

Tuija Takala.

TAKALA tunkeutuu hauskasti arkoihin aiheisiin kuten lasten tunne-elämään.

Juuso-tonttu on pihapiirin mystisin asukas, jolla pieni poika vie herkkujaan syötäväksi. Veikeässä tarinassa joulukuusesta pojat lähtevät innokkaasti etsimään kuusta metsästä. Sitten he alkavat pohtia metsää ja puita enemmänkin, ja koko projekti saa toisen luonteen.

Novellissa ”Metsä peittää” 16-vuotias tyttö matkustaa mummunsa luokse kauas maaseudulle. Kun laturi on jäänyt kotiin, tytön on pärjättävä jumalanselän takana neljä viikkoa ilman puhelinta.

Mummu panee tytön tekemään talon töitä ja vie mukanaan mustikkametsään. Metsässä mummu puhuu metsänpeitosta, maailman isoimmasta peitosta puiden päällä. Sen pudotessa yöllä taivaasta metsän päälle kuu nukuttaa puut.

”Ihminen voi joutua metsänpeittoon. Kai se on jotain sellaista, että metsä peittää ihmisen, piilottaa hänet ja pitää itsellään.” (s. 39)

Metsänpeitossa ihmisen ajantaju hämärtyy ja yhteys muuhun maailmaan kaikkoaa. Mystinen voima osoittaa, että metsä on kuitenkin suurempi ja vahvempi kuin ihminen, vaikka tämä voimiensa tunnosta monesti kuvittelee toisin. Metsä tarvitsee ihmistä paljon vähemmän kuin ihminen metsää.

Toisinaan kirjailija osoittaa ihmisen ja puiden suhteen olevan sittenkin symbioottisen. Kauneimmillaan tämä tulee esille ”Pihlaja”-novellissa, jossa maalaisnainen elää koko elämänsä sama pihlajapuu ikkunansa alla. 

Takala kuvaa monessa tarinassa parisuhdeongelmia, mököttämistä, riitelyä ja riitojen sopimista. Monesti luonto eli metsä nousee keskeiseen rooliin arkisen kohtauksen huippuhetkessä. Pariskunnat ovat usein kypsään ikään ehtineitä, elämää nähneitä ja toisiinsa tottuneita.

Tuija Takalan novellien selkokieli tuo mukanaan kiintoisan kaunokirjallisen elementin. Pelkistetty ja tiivistetty ilmaisu selvine sanoineen on hioutunutta kuin kirkas runokieli.         

Karmaisevat grillijuhlat Eurajoella ja muita juhannustarinoita

Avainsanat

Arttu Tuominen, Eeva Rohas, kauhuromantiikka, novellit, Satakunnan Kansa, Tiina Raevaara, Tommi Kinnunen

Juhannusmorsian – valon ja varjon tarinoita. Toim. Juha Mäntylä ja Arttu Tuominen. Varjo Kustannus 2019. 213 s.

Heinäkuussa ilmestynyt Juhannusmorsian-antologia kokoaa yhteen erilaisia juhannustarinoita läheltä ja kaukaa. Antologia on jatkoa Helmivyö-kustantamon vuodentakaiselle kokoelmalle Koivulehto.

Kokoelman toimittajina ovat viimevuotiseen tapaan kirjailijat Juha Mäntylä ja Arttu Tuominen. Mukana on 15 kirjailijaa, joiden tummat kauhutekstit värittävät juhannuksesta jälleen väkivaltaisen ja hurmeisen kansanjuhlan.

Tiina Raevaaran novellissa painajaismainen kaaos peittää elämän ja toivon.

RUNEBERG-PALKITUN Tiina Raevaaran novelli ”Menneen kesän kosto” aloittaa antologian. Päähenkilön romanttinen juhannustaika äityy kammottavaksi, kun lähipiiristä alkaa väkeä kaatumaan vammautuneena rantakaislikkoon. Lopputulema ei anna helpotusta, vaan painajaismainen kaaos peittää kuolemalla kaiken elämän ja toivon.

Markus Ahosen novellissa tyttären kuolemaan liittyvät syyllisyydentunteet ja muut synkät ajatukset piirittävät novellikertojan lopulta niin, ettei tämä pysty muuta ajattelemaan:

”Muutaman vuoden jälkeen unet olivat muuttuneet järkyttävästä kaipuusta ja läheisyyden äkillisestä poisviemisestä painajaismaisemmiksi. Väkivalta rynnisti uniin ja mielen melankoliset urut alkoivat soittaa pelon marssia.” (s. 39)

Mieskertoja lähtee koston tielle ja löytää ulottuvilleen tyttären kuolemasta vastuussa olleet rikolliset. Tilinteon mustat hetket käydään läpi katseilta piilossa.

Eeva Rohas opettaa ihmisen käsittelyn aakkosia kannibaaleille.

JOISSAKIN KERTOMUKSISSA kieli on niin sujuvaa, että tarinaan lähtee väistämättä mukaan, karmeista tilanteista ja aiheista huolimatta. Esimerkiksi Jaakko Melentjeffin Hissi-novellissa kertomus alkaa kertojan lapsuudesta, jossa hän oppi tiedostamaan maailman todellisen pahuuden.

Myöhemmin kotitalon hissi muuttuu fantastiseksi kanavaksi näkymättömään maailmaan ja ihmisen huonojen puolien äärelle. Talossa käynnistyy vuosien päästä murhatutkimus, jonka äärellä novellihenkilöiden maailma kääntyy kokonaan ympäri.

Kokoelman lyhin teksti on Eeva Rohaksen ihmisen käsittelyn aakkoset kannibaaleille, kolmisen sivua. Pisimmän, 29-sivuisen, on tehnyt Markus Ahonen.

Merikarvialaislähtöisen Mäntylän kauhunovellissa ”Pahvilaatikkopoika” uskonnolliset tunteet sekoittuvat sekavaan tajunnanvirtaan. Ikänsä pahvilaatikossa nukkunut poika joutuu sukulaistensa messiassyndrooman sijaiskärsijäksi. Kun tapaus nousee otsikoihin, pojan äiti havahtuu järkyttävien tosiasioiden edessä.

Arttu Tuominen.

Arttu Tuomisen ”Korpikumpu”-novelli on kokoelman tyylikkäimpiä. Teksti kertoo neljästä pojasta, jotka ovat varttuneet Porin Sampolassa betonin ja saven äärellä ja lähteneet maailmalle, kuka minnekin.

Myöhemmin pojat alkavat tavata juhannuksena Eurajoen Korpikummussa. Siellä järjestetään joka vuosi grillijuhlat, johon tuodaan eksoottisia herkkuja ympäri maailmaa. Kilpailu menee överiksi, kamalin seurauksin.

Tommi Kinnusen rakkaustarina autokauppiaasta säväyttää kauneudellaan. Mies oppii juhannusmorsiameltaan rakkauden salat, mutta ei voi mitään pimeälle puolelleen.

Juhannusmorsian pursuaa karmeita tarinoita. Juhannuksen taikaa ei silti voita mikään, ei edes kuolema. Sen saavat myös kokoelman novellihenkilöt huomata.

Muukalaisia läheltä ja kaukaa

Avainsanat

fantasiakirjallisuus, fantasy short stories, novellit, Osuuskumma, Saara Henriksson, science fiction, Tähtivaeltaja

Saara Henriksson. – Kuva: Toni Neffling.

Saara Henriksson: Avaruusajan unelmia. Osuuskumma 2018. 143 s.

TAMPERELAISEN kirjailijan ja toimittajan Saara Henrikssonin (s. 1981) lokakuussa 2018 ilmestynyt scifi-novellikokoelma Avaruusajan unelmia kurkottelee tähtien taakse alan perinteitä seuraten.

Taidokkaasti sommitellut ja loppuun asti ajatellut novellit ovat kirjailijan uran eri vaiheilta, 15 vuoden ajalta.

Henrikssonin novellit seuraavat pääsääntöisesti sellaista scifi-novellistiikan perinnettä, jossa varsinainen scifi-kuvaus tulee vasta jälkikäteen problemaattisten henkilökuvien jälkeen.

Henrikssonin miljöökuvauksessa kesytön ja villi luonto tunkee esiin kaaoksen keskellä.

SCIFI-YKSITYISKOHDAT ovat kirjailijalle kuin dekkarijuonen huippukohta, jossa alkaa viimein tapahtua. Scifi-ympäristönä voi kotoisen maapallon sijasta olla asumaton planeetta, jota Maasta tulleet avaruusmatkaajat yrittävät maankaltaistaa, kuten ”Siniset”-novellissa.

Henrikssonin miljöökuvauksessa kesytön ja villi luonto tunkee esiin siinä kohti, missä kaiken järjen mukainen järjestys osoittautuu riittämättömäksi tai rajalliseksi.

Novellissa ”Painovoiman sieppaamat” meritutkijat törmäävät grönlanninvalaisiin, jotka ennen liikkuvat merellä laumoina mutta ovat nykyisin harvinaisempia. Sitten minäkertoja löytää sata vuotta vanhan sukeltajankypärän, joka osaltaan sulkee aikaympyrän.

Novellissa valaat rinnastuvat avaruusaluksiin, jotka liikkuvat läpi avaruuden ilman painovoiman tuntua.

 

”HEIJASTUS”-novellissa kertoja leikittelee aika-avaruusmuunnoksilla ilman pidäkkeitä. Novellihenkilöt liikkuvat ensin hallitusti eri todellisuuksien välillä, mutta sitten liike muuttuu arvaamattomaksi ja henkilöt menettävät tuttaviaan ja läheisiään kuin kuolemalle.

Henrikssonin novelleissa tähdet ovat lähellä, samoin tähtiin kurottavat unelmat. Ihmisen yksinäinen osa maailmankaikkeudessa kiinnostaa kirjailijaa tavattomasti. Miten luoda kestävää kommunikaatiota ihmisten välille, entä erilaisten eliöiden kesken?

Muukalaisuuden teema on aina seurannut kirjailijaa.

KOKOELMAN nimikkonovelli laajentaa todellisuuden rajoja maapallon ulkopuolelle, josta on saapunut moniraajainen muukalainen Maan asukkaiden ihmeteltäväksi. Päähenkilö Annakaren hakeutuu kummajaisen seuraan ja oppii samalla melkoisesti metafysiikasta ja kosmisesta toiveajattelusta.

”Merkitystä ei ollut sillä, mihin oli mahdollista kurottaa. Todellisuudessa merkitystä oli vain sillä, mistä oli mahdollista palata takaisin.” (s. 46)

Meritähden muotoisista alieneista kertovat ”Meritähdet” on Henrikssonin kokoelman vanhin teksti. Kirjailija huomauttaa jälkisanoissaan, että muukalaisuuden teema on pysyvästi seurannut häntä ”Meritähdistä” lähtien.

Arvostelu on julkaistu Tähtivaeltajassa 1/2019.

Kolmen maan steampunkia samoihin kansiin

Avainsanat

Anne Leinonen, fantasiakirjallisuus, fantasy novel, höyrypunk, J. S. Meresmaa, Magdalena Hai, novellit, Osuuskumma, science fiction, steampunk

Steampunk International. Toim. J. S. Meresmaa, Ian Whates ja Pedro Cipriano. Osuuskumma 2018. 223 s.

OSUUSKUMMAN Steampunk International -novellikokoelma ilmestyi samaan aikaan sekä suomeksi, englanniksi että portugaliksi. Kokoelman ulkomaalaiset novellit on hyvällä kielellä suomentanut Markus Harju.

Suomalaiskirjoittajia kokoelmassa edustavat Anne Leinonen, Magdalena Hai ja suomenkielisen version toimittanut Meresmaa. Suomalainen laitos jatkaa Osuuskumman vuonna 2012 aloittamaa steampunk-sarjaa.

Magdalena Hain tyylikäs ”Siivekäs mies Isaac”-novelli sijoittuu samaan maailmaan kuin hänen Gigi ja Henry -romaanitrilogiansa.

Keloburgin yllä on varjaagien ilmalaivasto, joka sieppaa lapsia alapuolella olevasta kaupungista. Varjaageja vastaan taistelevat kapinalliset kokevat onnenpotkun löytäessään loukkaantuneen miehen, jolle on asennettu siivet selkään.

J. S. Meresmaa. – Kuva: J. S. Meresmaa.

J. S. MERESMAAN jännittävän ”Augustine”-novellin päähenkilönä on orpo tyttö, joka asuu 1800-luvun lopun vaihtoehtohistoriallisessa Pariisissa.

Koneinsinöörin opinnoista haaveilevan puolikuuron Augustinen ympärillä pyörii komea ja salaperäinen Jasques, joka laittaa 15-vuotiaan tytön mielen jatkuvasti sekaisin. Lopulta Augustine joutuu kokemaan elämänsä petoksen, jonka ratkaisussa on iso merkitys valtavalla metallihämähäkillä.

Anne Leinosen tiivishenkisessä ”Sylinterihatussa” naispäähenkilö laittaa päähänsä mystisen silkkipytyn, joka saa hänet näkemään valvepainajaisia. Erikoista tekniikkaa sisältävä hattu on tarkoitettu aivan muihin päihin, hattumestarin suuruudenhullun unelman johdosta.

Kokonaisuutena Steampunk International muodostuu irvokkuuksien kavalkadiksi.

NOVELLISTIT ovat kotimaissaan tunnettuja spefi-kirjoittajia. Esimerkiksi englantilaisen nimimerkki Derry O’Dowdin takaa paljastuu kirjailijapari Michael ja Katy O’Dowd, isä ja tytär.

O’Dowdien yhdessä kirjoittamassa ”Ateenalaisissa pidoissa” seurataan skotlantilaiset synnytyslääkärit keksivät lantiorenkaan, jolla estetään naisten virtsaamisongelmia synnytysten jälkeen. ”Ateenalaisten pitojen” kerronta lyö rujosti vasten kasvoja esitellessään synnyttävien naisten ankeutta alkeellisissa oloissa.

PORTUGALILAISTEN Anton Starkin, Diana Pinguichan ja Pedro Ciprianon sepittämät tarinat ovat varsin väkivaltaisia.

Kun Stark vie lukijansa 1500-luvun Portugaliin, Pinguicha yhdistelee nopeatempoista scifiä ja steampunkia verraten onnistuneesti suurten elämänkysymysten käsittelyyn. Portugalilaislaitoksen toimittanut Cipriano sepittää itse spefi-henkisen vakoojatarinan, jonka vaihtoehtotodellisuudessa tapellaan tosissaan elämästä ja kuolemasta.

Kokonaisuutena Steampunk International muodostuu irvokkuuksien kavalkadiksi, jossa huumori, dekkarielementit ja yllättävät sattumukset seuraavat toistaan.

Tyylillisesti kaikki novellit ovat korkeatasoisia ja lennokkaita, eivätkä vaihtoehtotodellisuudet uuvuta lukijaa liiallisella kompleksisuudella. Tämä kokoelma toimii hyvänä johdantona steampunkin maailmaan niille, jotka eivät ole siihen ennen tutustuneet.

Kirjoitus on julkaistu Tähtivaeltajassa 4/2018.

Dostojevskin fantastiset kertomukset pl. Naurettavan ihmisen uni (podcast)

Avainsanat

F. M. Dostojevski, fantasiakirjallisuus, Mihail Bahtin, novellit, podcast, religion, spefi, uskonnollinen kirjallisuus, uskonto, venäläinen kirjallisuus

Esittelen seuraavassa podcastissa Fjodor Dostojevskin viittä fantastista kertomusta, jotka ovat romaani Kaksoisolento ja novellit Krokotiili, Bobok, Poika Kristuksen joulujuhlassa ja Lempeä neito.

Podcastin alussa on lyhyt johdanto Dostojevskin elämään ja tuotantoon.

Podcast kestää 31 minuuttia.

Siirtyäksesi podcastiin paina tästä.

Podcastiin liittyy blogiteksti, joka löytyy täältä.

Mukavia kuunteluhetkiä!

 

Dostojevskin Naurettavan ihmisen uni (podcast)

Avainsanat

F. M. Dostojevski, novellit, podcast, religion, satiiri, science fiction, spefi, uskonnollinen kirjallisuus, uskonto, venäläinen kirjallisuus

Ohessa on linkki podcastiin, jossa esittelen Fjodor Dostojevskin scifi-novellia Naurettavan ihmisen uni (1877).

Podcast kestää 15 minuuttia.

Paina tästä.

Mukavia kuunteluhetkiä!

Tavallisuus haastaa legendan

Avainsanat

book review, J. P. Pulkkinen, novellit, Parnasso, suomalainen kaunokirjallisuus

J. P. Pulkkinen: Minä, Laura ja Cary Grant. Kertomuksia kuuluisuuden varjoista. Teos 2006. 149 s.

”Ihmisessä taistelee kaksi voimaa: halu pysyä tuntemattomana ja halu tulla kuuluisaksi. Kuka meistä löytää tien? Kuka meistä on sanomaan, että tie on väärä, jos se vie perille?

J. P. Pulkkisen (s. 1959) toisessa kaunokirjallisessa teoksessa erilaiset novellihenkilöt tekevät tutkimusmatkoja kuuluisuuden äärelle ja tuolle puolen. Helsinkiläisen kulttuuritoimittajan esikoisromaani Ohi liitävä enkeli ilmestyi 2004.

Minä, Laura ja Cary Grant –kokoelmassa kuuluisuus kiehtoo mutta tuo mukanaan yllättäviä kysymyksiä. Opiskelijapoika arastelee tehdä freelance-haastattelua kulttirunoilijoista, jotka pistävät tappeluksi runoillan päätteeksi. Lastaan etsivä perheenisä törmää kotileipuriin, joka on tehnyt pullaa kolmelle presidentille.

Yksi Pulkkisen novellihenkilöistä on konserttijärjestäjä, joka hallitsee loistavasti suhteet lehdistöön, radioon ja levy-yhtiöihin mutta ei saa kiinni politiikasta, estetiikasta eikä korkeammasta ajattelusta. Korea pinta ei kerro paljon syvyydestä. Mies herää öisin huutoonsa eikä tiedä syytä painajaisiinsa. Toisaalla tavataan ammattivalokuvaajan vaatimaton leski, joka on ollut kutsusta suomalaisen julkisuuden tärkeimmässä tihentymässä eli Linnan juhlissa.

Kirjailija havainnollistaa avausnovellissaan hienosti legendan ytimen. Kahdeksankymppinen argentiinalainen muusikko siemailee konjakkia kantakuppilassaan itsetietoisena. Miljoonien haave on hänelle totta: kuppilan muut ihmiset kohtelevat häntä suurmiehenä pitkän elämäntyön hedelmänä. Amputoitu vasen käsi vahvistaa legendaarisuutta.

Pulkkisen maapallo on pieni novellihenkilöiden asua. Kansainväliset tuulet puhaltavat muutenkin voimakkaina. Kokoelma alkaa Buenos Airesissa, loikkaa sitten Pariisiin ja saapuu viimein koti-Suomeen, jossa tavallinen kadunmies nähdään selvittämässä vaimonsa suhdetta iskelmätähteen.

Nimikkonovellissa novellikertoja analysoi parisuhteensa kipupisteitä häämatkallaan kreikkalaisen satamakaupungin venelaiturilla. Kokoelman loppupuolella poiketaan Krakovassa, jossa naissuomentaja tapaa ihailemansa puolalaiskirjailijan.

Pulkkinen kuvaa henkilöitään verraten nopeasti. Pitkän linjan toimittajan selväkieliset novellit aukeavat nautittavan vaivattomasti. Myös monipuoliset kielikuvat toimivat ilman kömmähdyksiä.

Romanssi ja uskottomuus ovat Pulkkiselle tärkeitä kuvauskohteita. Intohimo saattaa kävellä kadulla yllättäen vastaan mutta pysyä kaukana aviovuoteesta. Sujuvan pintatason alla puhuttelevat jopa ravistelevalla otteella kirjailijan sanomat kestävien perhearvojen ja vuosikymmenien mittaisen rakkauden puolesta.

– – – – – – – – – – – – – – –

Kirjoitus on julkaistu Parnassossa.

Kuva: Heini Lehväslaiho

Kaarlo Bergbom novellikirjailijana

Avainsanat

Helmivyö, Kaarlo Bergbom, novellit, Paavo Cajander, Satakunnan Kansa, suomalainen teatteri

Kaarlo Bergbom: Aarnihauta ja muita kertomuksia. Kustantamo Helmivyö 2017. 132 s.

Kaarlo Bergbom (1843–1906) tunnetaan suomenkielisen teatterin perustajana, teatterinjohtajana ja näytelmäkirjailijana. Bergbom teki myös pienen määrän lyhytproosaa 1860-luvulla. Turussa tuotettu pienkustanne Aarnihauta ja muita kertomuksia kokoaa Bergbomin nuoruuden novellit yhteen ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen.

Kertomukset ovat aikaisemmin ilmestyneet Paavo Cajanderin toimittamina vuonna 1906. Kirjan toimittanut ja kustantanut turkulainen kirjailija Juri Nummelin on käyttänyt teoksessaan Cajanderin editoimia versioita.

Suomalaisen teatterin suurmieheksi kovalla työllä noussut Bergbom haaveili kirjailijan urasta, mutta jäi siinä puolitiehen teatterin vietyä lopulta kaiken ajan. Bergbomin novellit osoittavat, että hänessä olisi ollut ainesta Juhani Ahon kaltaiseksi ammattikirjailijaksi. Kerronta on ilmavaa, selväkielistä, voimakasta ja tyylitajuista.

Teos sisältää novellit ”Belsazarin pidot”, ”Julian”, ”Aarnihauta” ja ”Sydämiä ihmisteelmässä”. Ensin mainittu tarina on vanhin teksti ja ilmestyi vuonna 1864 Pohjalaisen osakunnan vuosikirjassa. Muutamaa ylimääräistä henkilöä lukuun ottamatta raamatullinen tarina kulkee Vanhan testamentin viitoittamia polkuja pitkin.

Bergbom julkaisi muut kolme novellia Kirjallisessa Kuukauslehdessä, jonka hän oli perustanut vuonna 1865 J. W. Calamniuksen, Jaakko Forsmanin ja Frithiof Peranderin kanssa. ”Julian” (1867) on dostojevskimäinen tutkielma äidittömän miehen alamäestä, joka alkaa kovasydämisen isän varjosta lapsuudenkodista.

Isänsä käskystä Julian hylkää rakastettunsa Magdaleenan, joka avioituu Julianin veljen kanssa ja muuttaa veljesten lapsuudenkotiin. Kolmiodraama saa onnettoman lopun kuin Goethen Nuoren Wertherin kärsimyksissä (1774).

Kokoelman nimikkonovelli ”Aarnihauta” (1868) on vanhasta rosvosta kertova kasvatuskertomus, joka päättyy kauniisti, rikosteemastaan huolimatta. Kokoelman päättävä ”Sydämmiä ihmistelmeessä” (1869) on lyhyt kertomus nuoresta miehestä sotilasyksikön juhlissa, jossa kauniin naisen tanssiesitys vie kaikkien huomion.

Bergbomin novellit sisältävät värikkäitä tunnelmia Raamatun ajoilta ja ihmistä tutkivia psykologisia kertomuksia. Kertomusten kieli on havainnollista, henkilökuvaus syvällistä ja katsantokannat laajoja kuin maailmaa paljon nähneellä kosmopoliitilla.

Mikroskooppiset mestariteokset

Avainsanat

book review, Ilona Nykyri, modernismi, novellit, Robert Walser

Robert Walser: Kävelyretki ja muita kertomuksia. Suomennos ja jälkisanat Ilona Nykyri. Teos 2012. 249 s.

Robert Walserin (1878–1956) valittujen novellien ilmestyminen suomeksi 2012 oli kulttuuriteko. Maailmanmaineeseen nousseen sveitsiläiskirjailijan kokonaisia teoksia ei ollut aiemmin suomennettu lainkaan.  Suomentaja Ilona Nykyrin kokoaman valikoiman alkuperäistekstit ovat ilmestyneet Sveitsissä ja Saksassa 1904–1932. Oululainen Nykyri on myöhemmin suomentanut Walserin romaanin Konttoristi (1908; suom. 2016).

Walser on 1900-luvun alkupuolen saksankielisistä modernisteista omaperäisimmästä päästä. Kuvaavasti Walserin kirjallinen maine vakiintui kuitenkin vasta 1960-luvulla kirjailijan kuoleman jälkeen. Walserin ihailijoita ovat olleet muun muassa Franz Kafka, J. M. Coetzee ja Hermann Hesse. Hänen tuotantonsa syntyi 1900-luvun alkuvuosikymmenillä, mutta sittemmin ura tyssäsi vakavaan mielisairauteen. Hän lopetti kirjoittamisen 54-vuotiaana. Tuotanto käsitti yhdeksän romaania ja lukemattomia novelleja.

Kävelyretki ja muita kertomuksia antaa hyvän kuvan Walserista novellikirjailijana. Kokoelma sisältää 41 tekstiä. Nimikkonovelli ”Kävelyretki” (1917) on kokoelman pisin, yli 60-sivuinen, lyhimmät kirjoitukset ovat vajaan kahden sivun mittaisia. Tekstit eivät ole kovin helppolukuisia. Niissä näyttävät korostuvat näennäisesti tuulesta temmatut aiheet, aukkoiset henkilökuvat sekä epäsovinnaiset kirjalliset elementit ja loppuratkaisut. Saksankielisen modernismin esille nostamat eksistentiaaliset kysymykset ja pelottavat uhkakuvat saavat Walserin kertomuksissa esikuvansa.

Osa kertomuksista on tarkoituksellisen ilkamoivia ja hauskoja. Esimerkiksi ”Housut”-novellissa (1911) kertoja virittelee naisten housumuotiin miehen näkökulmasta näkökulmia, jotka saattoivat sata vuotta sitten herättää monessa lukijassa vastenmielisyyttä. Walser osoittaa arjen yksityiskohtien takana olevia kokonaisuuksia: pienen, juuri havaittavan detaljin takaa näyttää löytyvän kokonaisia merkitysten maailmoja.

Joissakin novelleissa nousevat pääosaan metakirjalliset aiheet. Tällöin kirjailijan ironialla ei ole määrää. Näkyvimmin asia on esillä ”Kirjailijoita”-novellissa (1917), jossa pohditaan kirjailijoiden elämäntapaa erityispiirteineen. Ihmisen mielikuvitus on soma ja hurmaava luomus, joka saattaa tehdä kantajansa onnelliseksi. Klassikoiden kuuluu pölyttyä, jotta niiden päältä voidaan pyyhkiä jotain pois erityisen soveliaan tilanteen koittaessa.

Ilona Nykyrin ansiokas suomennos on sujuva, selväkielinen, tiivis ja havainnollinen. Walserin monipolviset virkkeet ja monitasoiset ajatuskehitelmät saivat Nykyristä herkän tulkkinsa. Suomentajan hiotusta ilmaisusta ei löydy lapsuksia eikä kielivirheitä.

Kävelyretken suomennos oli Mikael Agricola -suomennospalkintoehdokkaana 2013, ilman voittoa. Ilona Nykyri pokkasi palkinnon seuraavana vuonna suomennettuaan Hans Falladan romaanin Yksin Berliinissä.