Kaari Utrion epookkiromaani Länsi-Lapista

Avainsanat

historialliset romaanit, Kaari Utrio, naisasialiike, naiskirjallisuus, romaanit, suomalainen kaunokirjallisuus

Kirjailija Kaari Utrio. Kuva: Jenni-Justiina Niemi.

Kaari Utrio: Oppinut neiti. Amanita 2011. 431 s.

KAARI Utrion (s. 1942) elokuussa 2011 julkaisema epookkiromaani Oppinut neiti liittyi kirjailijan 2000-luvulla julkaisemiin historiallisten komedioiden sarjaan. Sarjassa luodattiin sitä historiallista ajanjaksoa, jolloin Suomi siirtyi vähitellen suuriruhtinaskunnasta kansakunnaksi ja omaksi valtioksi.

Oppineen neidin tapahtumat sijoittuvat 1830-luvulle. Naispäähenkilönä on Sofia Malm –niminen suomalaisen upseerintytär, joka on opiskellut maineikkaassa Smolnan tyttökoulussa Pietarissa. Lapista kotoisin oleva Sofia haaveilee itsellisen naisen elämästä, joka aukeaa Smolnan opettajapaikan myötä.

Christian Hackfelt, Silvan kartanon kopea ja upporikas paroni, saa temperamenttisen Sofian sydämen sykkimään ennen kokemattomalla voimalla. Sukulaistyttö rähjäisessä olkihatussa tekee ensin nuoreen Hackfeltiin kielteisen vaikutelman.

Sitten paroni joutuu palaamaan Länsi-Lapin maisemiin kotikartanonsa isännäksi. Siellä epäsäätyinen rakkaus köyhän Sofian ja rikkaan Christianin välillä kasvaa vähitellen täyteen kukoistukseen. 

VÄRIKÄS miljöö- ja henkilökuvaus on Utrion kaunokirjallinen valttikortti. Oppineessa neidissä liikutaan uskottavasti niin Pietarin palatseissa, Lapin tuntureilla kuin Vantaanjoen maaseudulla.

1830-luvulla Venäjä on voimissaan, ja talot, kulttuuri ja sivistys ovat korkealla tasolla. Pohjoisen Suomen maalaisjoukon keskellä tulee vastaan kuuluisiakin henkilöitä, muun muassa Kaaresuvannon voimakas kirkkoherra Lars Levi Laestadius.

Romantiikka jyllää Oppineessa neidissä kaikennielevällä tenholla. Romaanihenkilöistä monet menevät naimisiin aseman ja elatuksen vuoksi, eivät niinkään rakkaudesta.

Kertoja virittää tämän realismin rinnalle yltiöromanttisia asetelmia. Naispäähenkilön itsenäinen riippumattomuus on tuttua Utrion aikaisemmista romaaneista.

Kaari Utrio osoitti jälleen hallitsevansa paitsi henkilöidensä tunnemyrskyjen kuvauksen, myös ajanmukaiset vaatteet, kulkuneuvot, ruoat jne. Epookkikertojana Utrio loi Oppineessa neidissä eläviä katsauksia 200 vuoden takaisiin maisemiin ja henkilöihin.

Lukuromaanina Utrion teos loistaa kertomisen iloa ja intohimoa kuin majakka saaristoyössä.

André Brinkin vihaiset naiset

Avainsanat

afrikkalainen kirjallisuus, André Brink, apartheid, book review, naiskirjallisuus, Seppo Loponen

André Brink: Hiljaisuuden tuolla puolen. Alkuteos The Other Side of Silence (2002). Suom. Seppo Loponen. WSOY 2003. 336 s.

Eteläafrikkalaisen André Brinkin (1935-2015) romaani Hiljaisuuden tuolla puolen sijoittuu ajallisesti 1900-luvun alkuun. Kapkaupungissa asuva Brink kuvaa puolidokumentaarisesti bremeniläisen Hanna X:n synkkää matkaa vieraalle mantereelle.

Saksan Lounais-Afrikkaan oli tuolloin rahdattu kymmeniä saksalaisnaisia Hampurista siirtolaismiesten vaimoiksi ja suvunjatkajiksi. Naisten koruttomat tarinat ja kujanjuoksut ovat saaneet kuuluisan afrikkalaiskirjailijan liikkeelle.

Saksalaisten siirtolaisten hylkäämä ja pahoinpitelemä Hanna joutuu lopulta aavikon keskelle hylättyjen naisten taloon Frauensteiniin, jossa häntä kohdellaan epäinhimillisesti ja persoonattomasti.

Sukunimetön Hanna lähtee ystävänsä kanssa pois kauheasta laitoksesta ja haalii kumppanikseen muita kaltoin kohdeltuja naisia. Joukkion matkassa vihan hedelmät kypsyvät poimittaviksi, ja vastaan tulevat miehet saavat kyytiä.

Brink tulee jälleen esille myyttien ja historiallisten tapahtumaketjujen taitavana sekoittajana. Kirjailija kaivaa yllättävän paljon kerrontaansa vaikutteita länsieurooppalaisesta kirjallisuudesta ja historian henkilöistä.

Vaikka Brink kutoo verkkojaan kuin hämähäkki, lopputulos jää vaisuksi.

Komean kirjan viihteellisyys on katseilta piilossa. Yllättäen Brink kirjoittaa ihmisten pahuudesta ja sen ilmentymistä melko pinnallisesti.

Afrikkalaiskirjailija on jälleen kerran tulkinnut mittavalla tavalla yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Tällä kertaa hän tosin kiinnittää eniten huomiota sukupuolikysymyksiin ja naisasiaan.

Apartheidin leppymätön vastustaja tuli laajan kansan tietoon 1973 pääteoksellaan Katson pimeään. Teos oli kielletyn rakkauden kuvaus, jossa musta mies ja valkoinen nainen kokivat elämänsä onnen ja tuhon.

Brinkin romaaneista oli suomennettu neljätoista vuoteen 2003 mennessä. Hiljaisuuden tuolla puolen on myyttisyydessään sekavimmasta päästä. Brinkin suomennokset ovat kaikki Seppo Loposen käsialaa.

Hiljaisuuden tuolla puolen on päähän potkitun ja mykäksi tehdyn naisen synkkä tarina, jossa (saksalais)miehet ovat melkoisia sikoja eivätkä saa kertojalta monta positiivista mainintaa. Teos on selvästi eteläafrikkalaisille lukijoille suunnattu naisromaani, jossa myytit ja historia sekoittuvat seikkailutarinaan.