Ursula K. Le Guin: Maanpakolaisten planeetta. Alkuteos Planet of Exile (USA 1966). Suom. Jyrki Iivonen. Avain 2011. 166 s.
Ursula K. Le Guinin (s. 1929) scifi-romaani Maanpakolaisten planeetta on ilmestynyt USA:ssa vuonna 1966. Julkaisu tapahtui kolmisen vuotta ennen Pimeyden vasen käsi -romaania, joka oli Le Guinin varsinainen läpimurto tieteiskirjailijana.
Maanpakolaisten planeetta on kirjailijan ns. Hain-sarjan toinen osa. Pienoisromaanin fantasiamaailma sijoittuu kaukaiselle Werel-planeetalle, joka kiertää aurinkonsa ympäri 60 Maan vuodessa ja jossa on koittamassa 15 Maan-vuoden mittainen talvi. Kaksi heimoa, tevarilaiset ja ns. kaukana syntyneet, päättävät käydä yhdessä taisteluun pohjoisesta hyökkäävää gaalien armeijaa vastaan.
Romaanin päähenkilöt Wold ja hänen tyttärensä Rolery kuuluvat tevarilaisiin. Ennen sotaa Rolery tutustuu kaukana syntyneeseen Agatiin, joka osaa kansansa miesten tavoin puhua ajatusten avulla ja tehdä muitakin kummallisia asioita. Romaanin loppua kohti Roleryn ja Agatin rakkaus kasvaa rotuennakkoluuloja suuremmaksi voimaksi.
Scifi-kirjailijana Le Guin on ollut oman tiensä kulkija sikäli, että hänen romaaninsa käsittelevät erityisen paljon kulttuuriantropologisia aiheita. Varsinkin Hain-sarja käsittelee antropologian kysymyksiä ja erityispiirteitä monipuolisesti ja oivaltavasti.
Hain-sarjan ensimmäinen osa Rocannonin maailma (1966) on itse asiassa kirjailijan esikoisteos. Hugo- ja Nebula-palkinnot kerännyt Pimeyden vasen käsi on sarjan neljäs osa. Sarjan kaikissa osissa liikutaan eri planeetoilla ja eri ajassa.
Maanpakolaisten planeetassa kertoja tutkailee tämän tästä erirotuisten henkilöiden taustoja ja alkuperiä. Käy ilmi, että kaukana syntyneet ovat tulleet vuosia sitten avaruusaluksilla muualta, tähtien tuolta puolen. Heimojen välisessä sodankäynnissä avaruustekniikka ei näy, sillä Werelin sodat käydään miekoin, keihäin ja lingoin.
Teos jättää aiheidensa kehittelyn puolitiehen. Pienoisromaanin sijasta Le Guinin olisi suonut kirjoittavan pitemmän teoksen fantasiamaailmastaan. Jyrki Iivosen suomennos on kauniin runollista kieltä.
– – – – – – – –
Arvostelu on julkaistu Satakunnan Kansassa 2011.