Avainsanat
historiantutkimus, Juha Siltala, nuorisotutkimus, psykohistoria
Juha Siltala: Nuoriso – mainettaan parempi? WSOY 2013. 543 s.
Psykohistorioitsija Juha Siltalan (s. 1957) tietoteos Nuoriso – mainettaan parempi on laaja historiallinen nuorisotutkimus. Siltala on jälleen ottanut itselleen suuren haasteen. Tällä kertaa hän selvittää, millainen todellisuus piilee laajenevista nuoriso-ongelmista kertovien uutisotsikoiden takana. Samalla selvitetään, mitä pitkäaikaiset nuorisotutkimukset ovat saaneet selville suomalaisnuorten elämästä ja ajattelusta.
Siltala toimii Suomen historian professorina Helsingin yliopistossa. Hän on käsitellyt tuotannossaan modernisaatiota, uskonnollisia ja poliittisia liikkeitä, historiallisten konfliktien psykohistoriaa sekä työelämän muutoksia. Yhteistä professorin tutkimuksille on ollut käsitellä yksilöitymisen ja ryhmään kuulumisen kysymyksiä yhdessä ja erikseen.
Uutuusteos on tavallaan jatkoa teokselle Työelämän huonontumisen lyhyt historia (2007). Professori katsoo finanssikeinottelun rasittaneen liikaa nyky-yhteiskunnan kantokykyä. Nuoria odottaa iso lasku taloussotkujen maksumiehinä.
50 vuotta kestänyt keskiluokkaistuminen ja jälkimaterialistinen aatekasvatus ovat tuottaneet tuloksia. Yksilön arvo mitataan talousmittareilla. Nuorilla on kuitenkin valtavasti yksilöllisiä toiveita kodin ja työelämän suhteen. Talousongelmista kärsivät työmarkkinat eivät pysty antamaan nuorille aivan sitä, mitä he odottavat. Niukkenevista resursseista käydään taistelua useimmiten ryhmissä, koska nuoret ovat oppineet tiimityön edut. Tällöin pärjää se, jolla on parhaat sosiaaliset taidot, ei yksinäinen susi.
Aiemmista teoksistaan tutulla tyylillä Siltala esiintyy jälleen kovaäänisenä maailmanparantajana. Hän tuo mielellään itseään esille taloushistorian asiantuntijana, joka mietiskelee globaalien taloussysteemien vaikutuksia suomalaisnuorten nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Nuorista puhuessaan Siltalan yleistykset vaikuttavat toisinaan pelkistäviltä. Hän muodostaa monta kuvaa pinnallisen uutisoinnin perusteella:
”Taloudellinen eliitti on julistanut talouskriisin alusta lähtien, että nuoret ovat pettäneet odotukset, nämä kun eivät innostukaan kilpailemaan verissä päin vaan hakevat sitä vastoin väljyyttä elämäänsä. [–] Kun nuori haluaa muutakin kuin uhrautua vieraille päämäärille ja haluaa opiskella maksuttomasti itseään kiinnostavia aloja, häntä syytetään ahneeksi loiseksi.”
Siltalan tutkimus antaa paljon myönteistä ajattelemisen aihetta nykynuoristamme. Valtaosa suomalaisnuorista saa osakseen parempaa huolenpitoa kuin entisaikaan. Myös nuorten sosiaaliset taidot ovat paremmat kuin vanhemmillaan tai isovanhemmillaan.