Arturo Pérez-Reverte: Taistelumaalari. Alkuteos El pintor de batallas (Espanja 2006). Suom. Satu Ekman. Like 2007. 313 s.
Espanjalaisen nykykirjallisuuden kärkinimi Arturo Pérez-Reverte (s. 1951) lähestyy uutuusromaanissaan Taistelumaalari havainnollisesti mutta romanttishenkisesti sotareportterin arkea, joka on itse asiassa kirjailijan aikaisempi ammatti. Teos sisältää koskettavan kertomuksen ihmispoloista sodan kaaoksen keskellä.
Siinä on kolme päähenkilöä: kaksi miestä ja kuollut nainen.
Romaanin nimikkohenkilö Andrés Faulques on entinen sotavalokuvaaja, joka on erakoitunut Välimeren rannalla sijaitsevaan asumukseensa. Muiden kollegojensa tapaan hän on etsinyt täydellistä sotakuvaa tuloksetta 30 vuotta. Kyyninen mies on hylännyt kameransa ja alkanut sen sijaan maalata sodasta.
Faulques haaveilee maalauksesta, joka ilmentäisi sodan mielettömyyttä ainutkertaisella tavalla. Espanjalaiskirjailijan loistava oivallus on tuoda kuvaajaa tapaamaan entinen kroaattitaistelija, joka on joutunut Faulquesin palkitun sotavalokuvan vuoksi kärsimään kidutusta kotimaassaan.
Samalla kun Faulques maalaa maalaustaan, kroaattimies keskustelee hänen kanssaan sota-ajasta ja odottaa hetkeään – tappaakseen tämän. Irvokkaan lähtöasetelman vuoksi jännitteisiksi virittyviä vuoropuheluja säestävät koruttomat kuvaukset Bosnian, Ruandan, Sierra Leonen, Kuwaitin, San Salvadorin ym. sotakenttien tapahtumista ja uhreista.
Taistelumaalari sisältää paitsi konkreettisia otoksia sotavalokuvaajien ja -reporttereiden työstä, myös 2600 vuotta sotien taidehistoriaa. Tyyliltään, asetelmaltaan ja miljööltään Pérez-Reverten teos muistuttaa paljon italialaisen Alessandro Bariccon loistavaa pienoisromaania Senza Sangue (2006; suom. Verta vuodattamatta), jossa Jugoslavian sodan entinen sotilas ja uhri kohtaavat toisensa yllättävästi.
Romanttiset näkymät
Taistelumaalarissa on vahva romanttinen lataus siten, että Faulques muistelee kaihoisasti maalausurakkansa lomassa kuollutta rakastettuaan Olvidoa. Nuori kuvankaunis mallinainen lähtee sotavalokuvaajan matkaan ilman ennakkovaroitusta, matkustaa miehen mukana kolme vuotta sotatantereelta toiselle ja menehtyy syrjäisellä maantiellä Kroatiassa.
Rakastetun kuoleman nurkkaan ajama valokuvaaja vetäytyy ajatuksia selventävään yksinäisyyteen. Olvido muuttuu romaanin filosofiksi, jonka mietelmät nousevat Faulquesin muistista menneisyyden helminä. Mies päättää lopettaa 30-vuotisen kuvaajanuransa huomattuaan Olvidon saattelemana, että maailmankaikkeuden raukeaa haukotusta sotien suhteen on mahdoton valokuvata.
Kotimaassaan Espanjassa Pérez-Reverte on saanut osakseen suuren huomion ja kunnian. Kirjailijan kirjoja myydään pilvin pimein, ja niitä on käännetty kymmenille kielille. Pérez-Reverte valittiin vuonna 2003 Espanjan kuninkaalliseen taideakatemiaan sen kaikkien aikojen nuorimpana jäsenenä.
Viihteellisten dekkarien tekijänä ansioituneen Pérez-Reverten idea tuoda pyöveli sotarikoksien todistajan luokse ei ole uusi eikä outo. Uutuusromaani saa ajoittain turhan melodramaattisia sävyjä. Faulques jää henkilönä harmaaksi varpuseksi, joka ei loppujen lopuksi säiky kostonhenkisen kroaatin tai kuoleman kohtaamista. Romaanin kuollut nainen saa enemmän väriä tuhon turistina.
Uskon kirjailijan kirjoittaneen melkoisesti myös itseään Faulquesiin, kaiken kokeneeseen ja turhautuneeseen kuvaajaan.
Taistelumaalaria voi pitää Arturo Pérez-Reverten pääteoksena sikäli, että kirjailijan viihteellisiä bestsellereitä huomattavasti vakavampi teos yhdistää hienosti Pérez-Reverten hienoja kirjailijantaitoja ja pitkää kokemusta sotakirjeenvaihtajana.