Laurence Sterne: Sentimentaalinen matka. Alkuteos A Sentimental Journey Through France and Italy (Englanti 1768). Suom. Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas 2010.
”Tämä aika on niin täynnä valoa, että Euroopassa on tuskin yhtäkään maata tai kolkkaa, jonka säteet eivät risteäisi muiden kanssa tai leikkaisi niitä. Suurin osa melkein mitä hyvänsä seikkaa koskevasta tiedosta on kuin Italian kaduilla soitettava musiikki, johon kaikki luvan osallistua, vaikka eivät maksaisikaan siitä mitään.”
Sentimentaalinen matka (A Sentimental Journey Through France and Italy) on toinen Laurence Sternen (1713–1768) pääteoksista. Hän julkaisi vuosina 1759–1767 yhdeksänosaisen kokeellisen romaanin nimeltä The Life and Opinions of Tristram Shandy, Gentleman (Tristram Shandy – elämä ja mielipiteet, suom. Kersti Juva 1998), jolle Sentimentaalinen matka on jatkoa. Pääteoksia yhdistää fiktiivinen hahmo, pappi Yorick, joka toimii Sentimentaalisen matkan minäkertojana.
Yorickin matka alkaa Ranskan pohjoisrannikolta Calais’sta, jossa hän tapaa paikallisen munkin. Munkki kerjää häneltä rahaa, mutta kertoja ei suostu antamaan mitään toisen sitkeästä pyytämisestä huolimatta.
Yorick matkustaa Pariisiin Montriulin kautta. Pariisissa häneltä takavarikoidaan Englannin passi, koska Ranska ja Englanti ovat sodassa keskenään. Hän hankkii uuden passin kreiviltä, joka asuu Versailles’ssa. Yorickin matka jatkuu Lyoniin, jossa hän viettää jännittävän yön tienlaidalla sijainneessa majatalossa.
Pappi Yorick lienee kirjailijan alter ego. Yorick nimeää itsensä sentimentaaliseksi matkalaiseksi, joka poikkeaa ratkaisevasti muista matkalaisten tyypeistä, kuten joutilaista, tiedonhaluisista, valehtelevista, ylpeistä, turhamaisista, kiukkuisista, petollisista tai rikollisista matkalaisista.
”Olen itsekin usein murheen vallassa tuhlannut aikaani tarkkaillessani kuinka monta virheaskelta utelias matkalainen on ottanut nähtävyyksiä kokeakseen tai keksintöjä kummastellakseen, varsinkin kun ne kaikki, kuten Sancho Panza sanoi Don Quijotelle, olisi ollut mahdollista nähdä jalkojaan kastelematta kotimaassakin.”
Romaanikertojan suhde sentimentaaliseen matkantekoon on satiirinen ja itseironinen. Omien tunteiden kuvaus kääntyy päälaelleen ja muuttuu tyhjäkäynniksi. Kun Yorick pyytää Ranskassa nuorta neitoa nousemaan kanssaan kieseille, hänen luonteensa kelvottomimmat ominaisuudet nostavat heti päätään. Näihinkin ominaisuuksiin kertoja suhtautuu ilkamoivan ironisella otteella.
Kuten suomentaja Ville-Juhani Sutinen toteaa alkusanoissaan, Laurence Sterneä voidaan syystä pitää jälkimodernin fiktion edelläkävijänä. Tyylilajien yhdistely, tekstin vinksahtanut sommittelu sekä kertojan monivivahteinen tyylitaju tekevät Sternen tekstistä nykylukijan näkökulmasta katsottuna tuoreen ja nykyaikaisen tuntuista. Kirjailijalle kävi aikanaan samalla tavoin kuin muillekin kirjallisille edelläkävijöille: häntä pidettiin pitkään lähinnä kirjallisena hylkiönä, jonka teksti oli lukukelvotonta.
Sternen esikuvallinen merkitys on kirjallisuushistorian kannalta vertaansa vailla: hänen on sanottu vaikuttaneen suoraan modernin romaanin kehitykseen ja sellaisiin kirjailijoihin kuin Italo Calvino, Dennis Diderot, , Virginia Woolf ja Leo Tolstoi. Sternen omia kirjallisia esikuvia olivat Miquel de Cervantes, François Rabelais ja Jonathan Swift.
Sternen kuuluisa tajunnanvirtatekniikka on saanut paljon jäljittelijöitä. Tässä mielessä hän lienee ensimmäisiä aidosti jälkimoderneja kirjailijoita, joille ei ollut tärkeää kirjoittaa sivupoluista siivotulla rakenteella tai johdonmukaisella juonella varustettuja kaunokirjoja.
Sternen taipumus kirjoittaa pitkiä ja rakenteeltaan monimutkaisia lauseita on ollut suomentajille melkoinen haaste. Ville-Juhani Sutisen suomennos tavoittaa kuitenkin hienosti Sternen monipuolisen kerronnan tasoja ja sävyjä. Sterne kärsi heikosta terveydestä, minkä vuoksi hän lähti pitkälle matkalle Etelä-Eurooppaan vuonna 1767. Matkasta ei ollut hyötyä terveydellisessä mielessä. Vuoden kuluttua ulkomaanmatkan päättymisestä ja vajaa kuukausi Sentimentaalisen matkan julkaisemisen jälkeen kirjailija kuoli influenssaan Lontoossa 55-vuotiaana.
Kirjailijan lienee ollut tarkoitus kirjoittaa seikkaperäisesti sekä Ranskasta että Italiasta, mutta jälkimmäisessä ehdittiin ainoastaan piipahtamaan keskenjääneessä ja ainoastaan kahteen lukuun ehtineessä pienoisromaanissa. Sternen pitkäaikainen ystävä John Hall-Stevenson kirjoitti romaanille jatkon nimellä Yorick’s Sentimental Journey Continued (1769).
Sternen tekstistä erottuu tendenssi paljastaa oman ajan säädyllisyyden irvokkuuksia. Kirjailija ikään kuin ilkkuu niitä sovinnaisia tapoja, joihin englantilaiset ovat kenenkään pakottamatta antautuneet ilman suurempaa kyseenalaistamista. Anglikaanipapilta jos keneltä tämä on rohkea teko. Aikaansa nähden ennakkoluulottomalla otteella Sterne kuvaa myös päähenkilönsä eroottisia seikkailuja. Näihin liittyvät hienovaraiset kiertoilmaukset tekevät oikeutta Sternen monipuoliselle tyylitajulle.
– – – – – – – – –
Arvostelu on julkaistu Kirjallisuuskritiikin verkkolehdessä Kiiltomato.net 16.6.2010.