Maarit Erosen omaelämäkerrassa yhdistyvät kirkkohistoria ja yhden naisen kutsumustietoisuus

Avainsanat

Afrikka, Kadun Kukka, lähetystyö, Maarit Eronen, omaelämäkerta, Ristin Voitto, Vuoden kristillinen kirja

Maarit Eronen. Kuva: Pia Korhonen.

Maarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. 395 s.

”USKOONTULOANI voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirryin pimeästä valoon, ja jos lähdin liikkeelle vaikka miinus kymmenestä, tarvittiin useita pieniä sattumia, jotka nytkäyttivät minua askel askeleelta lähemmäksi lämpöä ja avasivat ymmärrystäni Jumalan rakkaudesta. Minun elämässäni tutustuminen Hare Krishna -liikkeessä mukana olevaan torimyyjään ja seurustelu marihuanaa polttavan kokin kanssa olivat tällaisia nytkäyksiä.” (s. 43)

Toimittaja-kirjailija Maarit Erosen omaelämäkerta Kutsuna kuuliaisuus tuo lukijaa lähelle kutsumusnaisen epätavallisen elämän. Kirjoittaja voitti toissa vuonna Vuoden kristillisen kirja -kilpailun hienolla teoksellaan Kadun Kukka – Prostituutiosta vapauteen (Päivä).

Eronen on asunut vuosia ulkomailla, muun muassa Kiinassa, USA:ssa ja Etelä-Afrikassa. Nämä ”komennukset” kirjailija kuvaa kiintoisasti ja mieliinpainuvasti.

Kirjoittaja on ollut monta kertaa toivottomassa tilanteessa, jossa ei ole tiennyt, mitä seuraavaksi. Sitten johdatus on osunut jälleen kerran kohdilleen, ja taas on menty tukka putkella seuraavaan paikkaan.

”Edessäni on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea.” (Ilm. 3:8)

Eronen on käynyt läpi voimakkaita hylkäämiskokemuksia, joita hän kuvaa avoimeen sävyyn. Kriisejä on riittänyt myös aikuisiällä. Niiden keskellä usko Jumalaan on säilynyt, vaikka välillä se on horjunut melkoisesti.

MAARIT ERONEN on elänyt ilman säännöllisiä tuloja vuodesta 1989, ensin Lähetysnuorten ja myöhemmin YWAM:n (Youth With A Mission) työntekijänä.

Yli puolet Erosen elämäkerrasta keskittyy 1980- ja 1990-lukuihin, jolloin hän opiskeli ja alkoi toimia erilaisissa hengellisissä tehtävissä ulkomailla. New Yorkin terrori-isku moninaisine seurauksineen sijoittuu teoksen puoliväliin.

Kirjoittaja kuvaa seikkaperäisesti monia elämänsä kipupisteitä, muun muassa naimattomuutta ja perheettömyyttä. Unettomuus oli ongelma varsinkin New Yorkissa 1990-luvulla.

Eronen on kamppailujensa keskellä uupunut muutaman kerran. Loppuun palaminen opetti hänelle ennen muuta varovaisuutta sen suhteen, mihin juuri hänen kannatti lähteä mukaan. Lähetystyön historiaan perehdyttyään hän huomasi, että alan vanhat konkarit Hudson Tayloria myöten olivat käyneet saman kujanjuoksun, jotkut jopa useaan kertaan.

Kirjassa on paljon hauskoja kohtia ja tapauskuvauksia, esimerkiksi lähetysjaksolta Kiinan kulttuurisekamelskan keskellä, jossa Eronen oli nuorempana kaksi vuotta.

Erosen kirjassa on jopa kirkkohistoriallisia ulottuvuuksia. Kirjoittaja törmäsi 1990-luvun puolivälissä ns. Toronton siunaukseen paikan päällä Kanadan-matkoillaan. Samoihin aikoihin hän oppi ylistystanssijaksi.

Lukuisat henkilökuvat ovat Erosen elämäkerran parhaita anteja. Kadun Kukan tarina löytyy elämäkerran lopussa. Kutsuna kuuliaisuus kertoo tavallisten ihmisten kutsumustietoisuuden seurauksista:

”Olen huomannut, että Jumala valitsee usein keskivertoihmisiä, jotka ovat tarpeeksi lapsenmielisiä heittäytymään. Hän ei välttämättä otakaan käyttöönsä vahvuuksiani, jotten luottaisi itseeni vaan joutuisin turvautumaan häneen. On ratkaisevaa uskaltaa ottaa riski. Sitten hän yllättää kaikki.” (s. 215)

Kadun Kukka ja Maarit Eronen.

J. Pekka Mäkelältä koskettava romaani Kiinan lähetystyöstä

Avainsanat

J. Pekka Mäkelä, lähetystyö, religion, Ristin Voitto

J. Pekka Mäkelä. – Kuva: Laura Honkasalo.

J. Pekka Mäkelä: Hunan. Like 2018. 549 s.

KIRJAILIJA J. Pekka Mäkelän (s. 1962) uusin romaani kertoo hänen lähetyssaarnaajasukulaisensa värikkään tarinan. Mäkelä on helsinkiläinen pitkän linjan kirjailija, suomentaja ja musiikintekijä. Aiemmin hän on julkaissut kuusi tieteisromaania. Esikoisromaani 391 ilmestyi vuonna 2004.

Hunanin tapahtumat perustuvat Mäkelän kummi- ja isotädin Helvi Södermanin (1902–1986) aitoihin päiväkirjamerkintöihin, jotka kirjailija sai aikoinaan haltuunsa äitinsä kautta.

Mäkelä kirjoitti Hunania neljä vuotta. Hän on aiemmin ansioitunut erityisesti scifi-kirjailijana. Lähetysromaani onkin hyvin erikoinen poikkeus Mäkelän tuotannossa. Romaanihenkilöinä on suomalaisten lähetystyöntekijöiden tiivis joukko, muita eurooppalaisia emigrantteja sekä joukko kiinalaisia.

Hunanin tapahtumat sijoittuvat pääosin Hunanin maakuntaan Kaakkois-Kiinassa. Romaani kattaa ajanjakson vuodesta 1935 vuoteen 1946. Suomalaiset lähetyssaarnaajat pyrkivät levittämään Kiinassa kristinuskoa ja lukutaitoa. Kiinalaiset ovat tyytymättömiä levottomiin oloihinsa ja toivottavat tervetulleiksi uuden toivon lähettiläät ulkomailta.

 

ERÄÄNÄ kertojana toimii fiktiivinen sveitsiläinen kirjailija Johann Caspar Wolff, joka kirjaa päiväkirjaansa lähetyssaarnaajien elämänmenoa ja kokemuksia.  Kun Kiinan ja Japanin välille syttyy sota, Johann joutuu muiden henkilöiden kanssa näkemään kammottavia asioita.

Helvi ja Johan saapuvat Kiinaan samalla laivalla vuonna 1935. Kun myrskyisät sotavuodet ovat ohitse vuosikymmentä myöhemmin, suomalaislähetit lähtevät takaisin koti-Suomeen monen raskaan kokemuksen raskauttamina.

Hunan keskittyy Kiinan sotavuosiin. Romaani sisältää jonkin verran myös fantastisia aineksia, joista näkyy Mäkelän kiinnostus reaalifantastiseen kerrontaan. Kirjailija ei ole pyrkinyt luomaan yhtenäistä kuvaa historiallisesta Kiinasta, vaan hänen fokuksensa on muualla.

Romaanissa on oikeastaan kymmenen eri kertojaa, jotka tekevät kerronnasta yhtäältä sirpaleisen ja toisaalta moniulotteisen. Vaikka Helvi on romaanin primus motor ja päähenkilö, hänen tarinansa meinaa jäädä muiden näkökulmien alle.

Mäkelä kuvaa kristittyjen evankelistojen elämänmenoa, ajattelua ja puheita koskettavasti ja todentuntuisesti. Samanlainen autenttisuus tulee ilmi myös jaksoissa, joissa päähenkilöinä kiinalaisia kommunisteja tai eurooppalaisia maahanmuuttajia, jotka pyrkivät tekemään Kiinassa bisnestä eli rahaa.

Romaanikerronnassa korostuu henkilöiden maailmankuvien erittely ja vertailu. Talonpoikien maailma on samanlainen kuin tuhannen vuoden takaisessa keisarikunnassa. Nanking (nyk. Nanjing) taas edustaa uutta Kiinaa, johon länsimaiset sijoittajat saapuvat dollarinkuvat silmissään.

 

MÄKELÄ esittelee kiintoisasti kiinalaista miljöötä uskontojen törmäyspaikkana. Jotkut kiinalaiset suhtautuvat kristinuskoon varauksella sen vuoksi, että Kiina on ollut uskontojen läpikulkupaikka tuhansia vuosia. Työ kantaa silti hedelmän, mutta vaatii läheteiltä isoja uhrauksia. Kirjailija kuvaa Hunanissa autenttisesti uhrautuvaa lähetystyötä, jonka työntekijät eivät säiky rauhattomia oloja, sotaa tai rosvojoukkoja.

Romaani muuttuu loppua kohti selviytymistaisteluksi, jossa jotkut oikeasti tuhoutuvat. Karu kohtalo on Helvin lähettikollegalla, joka odottaa 12 vuotta pääsyä Suomeen kihlattunsa luokse. Kun kotimatka lopulta koittaa, lähettinainen huomaa rasittuneensa Kiinassa niin, että hänen elämänsä on lopussa.

Mäkelä on tavoittanut romaaniinsa humaanin perusvireen, joka alleviivaa kaikenlaisten kulkijoiden arvoa sodan kaaoksessa. Vieras kulttuuri on aina hankala emigrantille, ja ongelmat moninkertaistuvat levottomissa oloissa.