Katri Naukari: Yhden puun tuho. WSOY 2021. 328 s.
”TÄMÄ ON tutkimusmatkani ihmissielun synkimpään ytimeen.” (s. 15)
Helsinkiläisen Katri Naukarin (s. 1984) juuri ilmestynyt esikoisromaani lupaa täyttää tämän maksiimin. ”Tutkimusmatka” sielun pimeyteen osoittautuu kuitenkin mutkikkaaksi ja salaperäiseksi.
Yhden puun tuho ei ole lukuromaanina kovinkaan vauhdikas, jännittävä eikä mukaansatempaava.
Silti teos kantaa kaukaiseen maaliinsa kuin hyvin jännitetty ja tarkkaan ammuttu nuoli. Kertomus ammentaa voimansa yllättävästä lähteestä.
Autofiktiivinen teos ei mainitse kertaakaan päähenkilönsä ja minäkertojansa nimeä, joka taitanee olla kirjailija itse.
Kertojan matka omaan sisimpään alkaa kaukaisista maista. Hän reissaa ahkerasti eri puolilla maailmaa, vaikka miettii koko ajan hiilijalanjälkeään. Romaanin alussa kertoja on Jumbojetin kyydissä matkalla Japaniin.
Yhden puun tuhossa ei ole seksiä, ruutia eikä räminää.
NAUKARIN ROMAANIN tulkinta-avaimeksi osoittautuu Kim Kardashianin tosi-TV-hahmo, johon viitataan teoksessa tämän tästä.
Ihmiset palvovat tuota televisioikonia, ympäristötuhon ajan ihanneihmistä, ja koettavat edes jossakin asiassa samaan kuin hän. Jos ei muussa, niin hommataan jokin vaatekappale, jollaista Kardashian on sattunut käyttämään.
Naukari hallitsee todella hyvin värikylläisen, osuvan ja havainnollisen sanaston.
Yhden puun tuhon kehyskertomuksena on lyhyt ja traaginen tarina, jossa kertojan jääkiekkoilijaisä ajautuu itsemurhaan. Tytärkin miettii vakavasti itsetuhoisuuden mahdollisuutta.
Tietoisuus lapsuuden luontorikoksesta ei ole jättänyt kertojaa rauhaan. Hän on nelivuotiaana kuorinut pihakoivun tuohet pois niin, että vihreä nilakerros on tullut esiin. Seurauksena kaunis puu on riutunut pois ja lapsi saanut trauman luonnon tuhoamisesta.
”Olen käyttäytynyt tuhoisasti lapsesta lähtien. Minun aivoni ovat kouliintuneet rakastamaan tuhoa.” (s. 29)
NAUKARIN TEOKSESSA on vahva esseistinen kertoja, joka valtaa suurimman osan kirjasta.
Kertoja lukee paljon varsinkin ympäristöasioista ja antaa Henry David Thureaun, Kurt Vonnegutin ja muiden luontokirjailijoiden puhua puolestaan. Samaan hengenvetoon hän esittelee luontokatastrofeja maailmalta kiihkeään sävyyn.
Yhden puun tuho samoilee ajoittain sekavasti toden ja keksityn välimaastossa.
Kertoja kaivaa itsestään kuoren pois kertomalla kaiken sen alta paljastuvan, senkin uhalla, että voisi käydä yhtä huonosti kuin entiselle koivulle.
YouTube-videoilla on romaanissa iso merkitys. Kertoja katselee niitä säännöllisesti erilaisista ympäristöaiheista. Wikipediasta hän saattaa katsoa kuuluisuuksia, jotka ovat isän tapaan tehneet itsemurhan.
Vihreä vesi on kertojan tärkein luontoelementti. Avaruudesta käsin meri ei näytä siniseltä vaan vihreältä. Meren estetiikka näyttäytyy syvänä, kuohuvana ja paatoksellisena. Vihreässä värissä heijastuu vauraan elämän mahdollisuus.
Vihreä onkin Naukarin romaanin tärkein väri.
VETUS Et NOVA 