Avainsanat

, , , , ,

ihminenluonto

Lauri Rauhala: Ihmisen ainutlaatuisuus. Yliopistopaino 1999. 205 s.

Psykologian, psykiatrian ja filosofian aloilla elämäntyönsä tehnyt Lauri Rauhala (1914-2016) julkaisi vuonna 1999 kirjan ihmisen ainutkertaisuudesta ja erityisluonteesta eliökunnassa. Vaatimattomasta ulkoasustaan huolimatta Ihmisen ainutlaatuisuus oli painava argumentti maassamme vuosituhannen vaihteessa käytyyn vilkkaaseen keskusteluun erilaisista ihmiskäsityksistä.

Teoksen taustalla häämötti tärkeämpänä toinenkin ajankohtainen keskustelu, jota maailmalla käytiin ihmisen asemasta luonnossa.

Monet tiedemiehet sumeilematta sijoittivat ihmisen sellaiseksi eläimeksi muiden eläinten joukkoon, jolta ei käytännössä voitaisi erotella spesifejä, ainoastaan ihmiselle tyypillisiä piirteitä.

Tällaista lähtökohtaa vastaan Rauhala nousee teoksessaan jyrkin sanoin. Ihmisessä on hänen mukaansa runsaasti juuri inhimillisiä aspekteja ja ominaisuuksia, jotka erottavat hänet eläinkunnasta. Kaikkein räikeimpänä erona kirjoittaja näkee käsitteellisen ajattelun, joka mahdollistaa ihmisen suunnattoman henkisen potentiaalin eläimiin nähden.

Rauhala analysoi kriittisesti keskeisiä argumentteja, joita tiedemaailmassa on nostettu ihmisen ainutkertaisuutta vastaan. Hän nostaa esimerkinomaisesti esille ihmisen ainutlaatuisia lajiominaisuuksia, kuten tajunnallisuutta ja persoonallisuutta.

Rauhala kritisoi teemansa puitteissa varsin rankasti nykyisen ihmistutkimuksen kysymyksenasetteluita ja lähtökohtia. Samoin hän kohtelee muun muassa tietoteknikkojen tulevaisuudenvisioita (“Robotit ohittavat tietoisuudessa ihmisen”) ja fyysikkojen olettamuksia eräänlaisesta universaalista yleistajunnasta (“Atomitkin ajattelevat”). Paljon huuhaata on näemmä tarjolla näennäistieteelliseen kaapuun kätkettyinä.

Rauhala kirjoittaa varsin paljon myös uskonnollisuudesta, kulttuurista, yksilöllisyyden eli individualismin aliarvioinnista sekä psyykkisistä häiriöistä. Ihmiskäsityksen olennaisuus esimerkiksi ihmiskeskeisen työn tekijälle ei jää Rauhalan tässäkään kirjassa havainnollistuksia vaille.

Selkeänä kirjoittajana ansioitunut Rauhala argumentoi painavasti ja perusteellisesti. Hänen sujuva tekstinsä on syvällistä ja poikkitieteellistä, mutta silti nautittavan hyvin kansantajuistettua.

Runsas käsiteapparaatti tekee teoksesta kuitenkin tematiikaltaan melko sekavan. Asiasta pompataan toiseen ilman suurempia aasinsiltoja.

Teoksen suureksi ansioksi on luettava se, että professori on vaivautunut suomentamaan lukuisan määrän vaikeita käsitteitä ja sivistyssanoja.

Lauri100

Lauri Rauhala 1914-2016. Kuva otettu vuonna 2014.

 

Mainokset