Avainsanat

, , , ,

penttiholappa

Pentti Holappa. Kuva: Lehtikuva

Pentti Holappa: Ajan hermolla – kolumnit 1968–1978. Toim. Taru Väyrynen. Ajatus Kirjat 2006. 352 s.

Kirjailija Pentti Holappa (1927-2017) heittäytyi aktiivivuosinaan täysin palkein mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja keskusteluun. Hänen lehtikirjoitustensa valikoima Ajan hermolla ilmestyi 2006.

Teos vahvistaa käsitystä Holapasta mielipiteitä jakavana journalistina. Hänen kolumnejaan ilmestyi aikaisemmin kokoelmassa Päätelmiä (1970).

Kirjailija kertoo esipuheessaan aloittaneensa 1968 Helsingin Sanomien ensimmäisenä poliittisena kolumnistina. Holappa nautti kuulemma täysimääräistä sananvapautta saaden vapaasti arvostella kirpeästi muun muassa Idän ja Lännen suurmahteja, Vietnamin sotaa, kirkon toimintaa, kansanedustajien pelokkuutta ja suomalaisen poliisin toimintaa.

”Olin sen verran outo lintu suomalaisessa journalismissa, että kesti kohtuullisen kauan ennen kuin vaikutusvaltaiset kansalaiset tiedostivat minut yhteiskunnalliseksi riskiksi.”

Sitten lunta alkoi tulla tupaan melkoisesti, ja lopulta mitta täyttyi. Holappa päätti 1978 vaieta kolumnistina ja keskittyä kaunokirjallisuuteen.

Hesarin kolumnistina Holappa ei pelkästään kritisoinut vahtikoiramaisesti valtaapitäviä vaan jakeli ahkerasti myös kiitoksia ja puoltosanoja.

Kirkassilmäinen idealisti esiintyi lähes kaikissa kirjoituksissaan. Maailmanparannukseen tarvittiin paitsi oikeita tarkoitusperiä myös moitteettomia keinoja.

Kansainväliset, jopa maailmanlaajuiset katsantokannat olivat Holapalle tärkeitä.

Kolumneissa tämä näkyy aiheenvalinnassa, näkökulmien runsautena ja kriittisyytenä suppeisiin kansallisiin tulkintoihin esimerkiksi kulttuuri-ilmiöistä tai ihmisoikeuskysymyksistä.

Oman tiensä valittuaan kirjailija kulki sitä määrätietoisesti.

”Kirjoitteluni ei kelpaa esimerkiksi aatteellisesta puhdasoppisuudesta”, Holappa totesi jo varhain.

Homotaustansa avoimesti myöntäneen kulttuuripersoonan saappaat ovat vaihtuneet moneen kertaan. Hän ponkaisi sosialidemokraattien riveistä kulttuuriministeriksi 1972 jatkaen silti poleemista kirjoittamistaan maan ykköslehdessä.

Kirjailija itse arvottaa sanomalehtitekstejä sen mukaan, kuinka järkeviä kyseisen kirjoittajan mielipiteet ovat ja kuinka selvästi ja nautittavasti hän kykenee ne esittämään.

Holapan omat tekstit paljastuvat tämän aihion kaltaisiksi: kieleltään selviksi, havainnollisiksi ja jouheviksi sekä ydinajatuksiltaan kirkkaiksi.

Ajan hermolla –teosta rasittavat kolumnikokoelmalle tyypilliset ongelmat, kuten aiheiden lavea rönsyily ja keskinäinen jäsentymättömyys. Kirjoitusten pituudet vaihtelevat muutamasta rivistä muutamaan sivuun.

Holapan värikästä persoonallisuutta kolumnit avaavat tärkeällä tavalla. Häneen ei voi soveltaa sanomalehtikirjailijan titteliä samaan tapaan kuin vaikkapa jo edesmenneeseen Jouko Tyyriin (1929–2001).  Ajan hermolla ilmeisesti toisintaa älykkään sanankäyttäjän haikeutta aikaan, jolloin vielä jaksoi ottaa räiskyvästi kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Kohuromaani, romaanihenkilöiden homoseksuaalisuutta avoimesti kuvaava Ystävän muotokuva, toi Holapalle kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 1998. Se oli tunnustus pitkästä elämäntyöstä kaunokirjailijana ja vastavirtaan hiihtävänä kulttuurivaikuttajana.

lukuviikko_logo_pienempi-1024x1024

Mainokset