Avainsanat

,

Image

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Suom. Jyrki Kiiskinen. Tammi 2011.

Haruki Murakami: Norwegian Wood. Alkuteos Noruwei no mori (Japani 1987). Suom. Aleksi Milonoff. Tammen Keltainen Kirjasto nro 429. Tammi 2012. 

Jos minun pitäisi nimetä vuoden 2011 vaikuttavin tietokirja, se olisi Japanin tärkeimpiin nykykirjailijoihin kuuluvan Haruki Murakamin (s. 1949) Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Kyseinen teos ei ole pelkkä juoksukirja, vaan myös epävirallinen muistelmateos, jossa Murakami kertaa menneen elämänsä tärkeimmät tapahtumat. Niissä juoksukisoilla ja niihin valmistautumisella tuntuu olleen vähintään yhtä suuri merkitys kuin Murakamin bestsellereiden ilmestymisillä tai kirjailijan perhe-elämän juhlahetkillä.

Murakami nostaa juoksemisen jalustalle elämäänsä ja elämäntyötään kannattelevana voimana. Vuonna 1982 juoksemisen aloittanut kirjailija sanoo juoksevansa joka päivä; matkalla ja ajalla ei ole niin paljon merkitystä kuin hölkkäämisen säännöllisyydellä. Maratonille mies on ilmoittautunut joka vuosi.

Vuosien vieriessä juoksu on ottanut Murakamin voimille entistä enemmän ja maratonajat ovat vääjäämättä kasvaneet. Juoksemiseen liittyvä euforinen kokemus liittyy henkiseen tyhjiöön, jossa ei tarvitse miettiä mitään. Nirvanantyyppinen olotila vetää Murakamia puoleensa vastustamattomasti. Kirjailija puhuu juoksemisesta usein vertauskuvallisesti. Murakami vertaa juoksemista esimerkiksi romaanien kirjoittamiseen: kummassakaan ei ole merkitystä voitoilla tai häviöillä, vaan sillä, kykeneekö juoksija tai kaunokirjailija saavuttamaan itselleen asettamansa tavoitteet vai ei.

Murakami nimeää potentiaalisen lukijansa parhaaksi ystäväkseen. Kirjailija on tietoisesti pidättäytynyt monista ihmissuhteista varmistaakseen itselleen sellaisen elämäntavan, jolla syntyy mahdollisuus romaanikirjailijan täysipainoiseen työskentelyyn. Murakami ei ole kuulemma koskaan ollut varsinainen luonnonlahjakkuus kaunokirjailijana. Kirjoittaakseen romaanin hänen on pakko prässätä itseään fyysisesti ja ponnistella kuukausikaupalla. Menestysteokset ovat syntyneet raa’alla työllä, kuten juoksukuntokin. Murakamin mielestä romaanien kirjoittaminen on pitkässä juoksussa epäterveellistä toimintaa tietynlaiseen myrkyllisyyteen saakka. Juokseminen pidentää työikää, varsinkin kirjailijalla.

Murakamin  kansainvälinen läpimurtoteos Norwegian Wood ilmestyi alkukielellä 1987 ja englanniksi 2000. Teoksen loistavasti suomentanut Aleksi Milonoff on käyttänyt Jay Rubinin englanninkielistä käännöstä. Yltiöromanttisen romaanin nelikymppinen päähenkilö ja minäkertoja on Toru Watanabe-niminen mies, joka muistelee nostalgisesti ja suruvoittoisesti 1960-luvun opiskeluvuosiaan Tokiossa. Beatlesin hitti ”Norwegian Wood” soi opiskelija-asuntolan radiossa tämän tästä, opiskelijat lakkoilevat erikoisista syistä ja tylsän opiskelun ohella pohditaan elämän ja kuoleman kysymyksiä. Opiskeluvuodet ahdistavat Torua kuin loputon suo, jossa kulkiessa kenkä jää kiinni jokaisella askeleella. Poika oppii kantapään kautta, että kuolema ei ole elämän vastakohta vaan elämän tärkeä osa:

”Kuolema oli vakava asia, katsoipa sitä miltä kantilta tahansa. Poljin paikallani tämän tukahduttavan ristiriidan kurimuksessa. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli kummallista aikaa elämässäni. Kaikki pyöri silloin kuoleman ympärillä.”

Seurustelusuhteissaan Toru ajautuu vääjäämättä kahden naisen loukkuun. Toinen tytöistä oli henkisesti hauras Naoko, joka ei meinaa päästä yli edellisen poikaystävänsä itsemurhasta. Naokon vastakohta on Torun karkeakäytöksinen ja suoraluontoinen opiskelutoveri Midori, jonka itsevarmuudessa ja itsellisyydessä ruumiillistuvat suurten ikäluokkien kapinalliset asenteet.

Murakami osoittaa läpimurtoteoksellaan hallitsevansa paitsi sujuvan kerronnan myös herkän henkilökuvauksen ja värikkäät elämänkohtalot. Kirjailija havainnollistaa nuorten päähenkilöidensä vuoropuheluissa lohduttomuutta ja kaipausta, joka siivitti suurten ikäluokkien aikuistumista. Hienovireinen romaani etenee kuin luotijuna kohti päähenkilön tulevaisuutta avaavia ratkaisuja.

– – – – – – – – – – –

Kirjoituksen lähteinä olleet arvostelut on julkaistu Satakunnan Kansassa ja Opettaja-lehdessä.

Mainokset