Avainsanat

, , , ,

päiviartikainen

Kuva: Matti Hautalahti

Seinäjokelainen äidinkielen opettaja Päivi Artikainen (s. 1973) debytoi keväällä 2017 nuortenkirjallaan Adiós! (Nordbooks). Kyseessä on realistinen nuortenromaani, joka sijoittuu nykyaikaan Espanjan Aurinkorannikolle. Romaanissa liikutaan myös Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoella. Vaikka Adiós! on fiktiivinen teos, siinä on jonkin verran myös tosipohjaisia aineksia mukana:

– Nuoruuden kuvaamisessa toki aina on tottakin mukana, vaikkapa oman itsensä tuntemaan oppimista, epävarmuutta tulevasta ja oman paikan löytämistä, kirjailija sanoo.

Päivi Artikainen haaveili lukioikäisenä toimittajan urasta. Hänen omana lukioaikanaan oli aika vähän fiktiivistä kirjoittamista, mikä jäi hieman kaivelemaan.

– Otin lukiossa ilon irti luovasta kirjoittamisesta aina, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Pidin tietenkin myös asiakirjoittamisesta: analyyseistä, esseistä, mielipideteksteistä. En oikeastaan tiedä, millaista olisi elämä ilman kirjoittamista, joten uskaltaudun sanomaan, että kaunokirjallisuuden kirjoittaminen on yhden haaveen toteuttamista.

Lukion jälkeen Päivi opiskeli vuoden Alkio-opistolla journalistiikkaa. Alkio-opistolla oli kurssi fiktiivisten tekstien kirjoittamisesta. Siitä se oma kirjoitusharrastus sai lähtölaukauksen.

– Sain idean Adiós!-kirjaan muutama vuosi sitten vappupäivänä lenkkipolulla ja sen jälkeen oikeastaan vain kirjoitin. Osallistuin sattumalta myös Taiteen edistämiskeskuksen järjestämään käsikirjoitushautomoon, jossa sain työstää alkutekijöissään olevaa tekstiäni eteenpäin. Kirjoitin kirjaa noin vuoden verran.

Päivi Artikainen on toiminut yläasteen ja lukion äidinkielen opettajana vuodesta 1998. Työvuosia on kertynyt muun muassa Mäntsälässä, Hollolassa, Lohjalla, Helsingissä ja Seinäjoella. Viimeiset viisi vuotta Päivi on työskennellyt Nurmon lukiossa.

Päivi on aikaisemmin julkaissut novellikokoelman Lakritsaa ja vaniljaa sähköisenä ÄOL:n jäsensivuilla. Adiós! on Päivin ensimmäinen kaunokirjallinen teksti, joka on päätynyt kansien väliin. Lisäksi hän on ollut oppikirjailijana muutamassa äidinkielen ja kirjallisuuden kirjassa sekä toimittanut kolmen muun kirjoittajan kanssa esseekokoelman Rakkaani, romaanihenkilö (Avain 2014).

– Identiteetiltäni olen opettaja, joka kirjoittaa sivutyönään kauno- ja tietokirjoja. Olisi kyllä huimaa, jos tilanne olisi joskus toisinpäin. Onneksi saan leipätyössänikin tehdä sitä, mistä pidän: puuhailla kirjojen ja kirjoittamisen parissa.

– Äidinkieli onkin aina ollut lempiaineeni koulussa – matematiikan lisäksi – joten oli aika selvää, että opiskeluni piti liittyä jotenkin kirjoittamiseen.

– Yleensä kirjoitusprosessini menee näin: Saan mieleeni jonkin kuvan, esimerkiksi parin tanssimassa laiturin päässä. Pyörittelen ajatusta päässäni mieluiten kävelylenkillä, jossa ajatukset virtaavat villinä ja vuolaina. En tiedä, mikä taika kävelyssä on, mutta jotain vain tapahtuu.

– Lenkillä saatan seistä puun alla kirjoittamassa kännykkääni muistiin jotain hyvää lausetta tai tilannetta. Kotona yritän kirjoittaa asian paremmin muistiin tai suoraan luvuksi, mutta arki-iltana se on usein mahdotonta. Yleensä kirjoitankin vain viikonloppuisin tai lomilla. Olen huomannut, että jos ei kirjoita pitkään aikaan, aloittaminen tuntuu vaikealta.

Päivi lukee koko ajan, ainakin kirjan viikossa. Aika kuulemma riittää hyvin, kun kokkaa romaani toisessa kädessä ja paistinlasta toisessa.

– Päädyin nuortenromaaniin ammattini vuoksi. Olen yläastenuorten parissa viikossa niin paljon, että minulla ei ollut vaikeuksia sujahtaa 15-vuotiaan elämään. Olen omistanut teoksen 14-vuotiaalle Peppi-tyttärelleni.

Entä uudet kirjaprojektit?

– Minulla on aikuisten viihderomaani hiomista vaille valmiina. Se on kimppakirja, jonka olen kirjoittanut ystäväni kanssa. Toivottavasti se ilmestyisi lähitulevaisuudessa.

Päivi oli kesällä 2017 Virossa kirjoittajaresidenssissä, jossa hän aloitti toista nuortenromaania. Työnimeä Likat kantava teos sijoittuu Lahteen. Lisäksi Adiós saa jossain vaiheessa jatkoa.

– Adióksen potentiaalinen lukija on tyyppi, joka on mokaillut, ollut vihainen, ihastunut ja raivonnut, mutta mennyt sen jälkeen eteenpäin elämässään. Tai sitten hän ei ole mitään tätä. Kaikki voi olla hänellä vielä edessä. Olen kirjoittanut tämän kirjan 15-vuotiaalle tytölle tai pojalle, joka on joskus ollut epävarma ja miettinyt, mitä elämässä oikein on tarkoitus tapahtua.

Espanja on Päiville taukopaikka arjen pyörityksestä. Siellä hän saa katsella merta, syödä churroja suklaaseen dipattuna ja kuunnella lähes vierasta kieltä.

– Espanjan tai minkä muun vieraan kielen kuuleminen aktivoi aina omaa kirjoittamistani. Vieraassa ympäristössä on yhtäkkiä tärkeää saada kirjoitettua suomeksi.

Erikoisterveiset äidinkielen opettajina työskenteleville kollegoille:

– Teette hirvittävän tärkeää työtä! On etuoikeutettua työskennellä tulevaisuuden tyyppien kanssa.

Päivin kirjalliset esikuvat?

– Suomalaisista kirjailijoista vaikutuksen yhä uudelleen ja uudelleen tekevät esimerkiksi Väinö Linna ja Aleksis Kivi. Kuinka mainiosti he kuvaavatkaan paitsi pientä ihmistä myös kokonaista kansaa! Ulkomaalaisista kirjailijoista ihailen erityisesti Margaret Atwoodia, joka luo romaaneissaan vaihtoehtoisia maailmoja, pelottavia dystopioita, jotka toivottavasti eivät ole ihan lähitulevaisuutta.

– – – – – – – – – – – – – – – – –

Kirjoitus on julkaistu Äidinkielen opettajain liiton Virke-lehdessä.